Ei pitäviä todisteita nuuskan ja haimasyövän välisestä yhteydestä
Syöpätilastosta ei löydy mitään tukea nuuskan ja haimasyövän väliselle yhteydelle, vaikka ruotsalaiset nuuskaavat eniten maailmassa. Ajankohtaiset epidemiologiset tutkimukset eivät myöskään anna mitään pitäviä todisteita tästä yhteydestä.
Viime aikoina ruotsalaiset ja norjalaiset tiedotusvälineet ovat julkaisseet hälyttäviä raportteja, joiden mukaan nuuskaaminen on haimasyövän riskitekijä. Mutta onko näille hälytyksille tieteellisiä perusteita?
Tärkein ja tunnustetuin haimasyövän riskiä lisäävä tekijä on tupakointi. On tehty myös tutkimuksia, jotka viittaavat alkoholin, sokeritaudin ja haimasyövän väliseen kytkökseen.
Onko haimasyöpään sairastumisen riski lisääntynyt Ruotsissa nuuskan käytön lisääntyessä?
Ei ole, vaan riski on puolittunut ruotsalaisten miesten keskuudessa 1980-luvun puolivälin jälkeen siitä huolimatta, että nuuskan käyttö on lisääntynyt. Riski on pienentynyt samaa tahtia tupakoinnin vähenemisen kanssa, mikä kuvastaa tupakoinnin merkitystä riskitekijänä. Tämä sopii yhteen myös sen kanssa, että ruotsalaisten miesten riski sairastua haimasyöpään on erittäin pieni kaikkiin 27 EU-maahan verrattuna.
[1] Uudet haimasyöpätapaukset miesten keskuudessa 100 000 asukasta kohden ikäryhmässä 0-85+.
Ikäluokitus Ruotsin väestötilaston mukaan vuonna 2000. Lähde: Ruotsin sosiaalihallituksen tilastotietokanta.
Päivittäin tupakoivien ja nuuskaavien (päivittäin+silloin tällöin) osuus. Sama %-asteikko tupakoiville ja nuuskaajille. Lähde: SCB/ULF.
Uudet haimasyöpätapaukset 100 000 miestä kohden kussakin EU-maassa
ASR, maailman väestöluokituksen (W) mukaan ikäluokitetut uudet tapaukset 100.000 asukasta kohden. Vuoden 2002 arviot perustuvat uusimpiin saatavissa oleviin tietoihin. Lähde: WHO/IARC Cancerdata GLOBOCAN 2002: http://www-dep.iarc.fr/
Tutkimuksissa erilaiset johtopäätökset
Tiedotusvälineiden hälytykset nuuskan ja haimasyövän välisestä yhteydestä perustuvat yhteen norjalaiseen ja yhteen ruotsalaiseen epidemiologiseen tutkimukseen (Boffetta et al, Luo et al). Epidemiologisessa tieteessä on yleisesti hyväksytty periaate, että sellaisten tutkimusten on täytettävä tietyt kriteerit, jotta niistä voitaisiin tehdä varmoja johtopäätöksiä. Pelkkä tilastollinen yhteys ei riitä. Havaittujen yhteyksien on muun muassa oltava vahvoja, tulosten yhtäpitäviä, ja lisäksi on oltava niin kutsuttu annos-teho -yhteys, toisin sanoen mitä enemmän nuuskaa henkilö on käyttänyt, sitä suurempi riski.
Nämä kaksi tutkimusta eivät osoita mitään tästä: nuuskan ja haimasyövän väliset yhteydet ovat heikot (suhteelliset riskit <1,5-2), tutkimukset eivät ole yhtäpitäviä (norjalaisessa tutkimuksessa havaittiin lisääntynyt riski nuuskaajilla, jotka myös tupakoivat, ei niillä, jotka käyttivät vain nuuskaa, kun taas ruotsalaisessa tutkimuksessa nähtiin lisääntynyt riski vain niiden keskuudessa, jotka eivät tupakoineet), eikä käytetyn nuuskamäärän ja sairastumisriskin välillä ollut mitään yhteyttä. Näin ollen on todennäköistä, että tutkimusten tuloksiin on muita selityksiä kuin nuuskaaminen, esim. alkoholin käyttö tai tupakointi.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa (Luo et al) aiheuttaa ongelmia se, että nuuskaajia on haastateltu jopa 30 vuotta sitten, eikä mitään seurantatutkimusta ole suoritettu siitä, ovatko tupakankäyttötavat muuttuneet tutkimuksen aikana (kuinka moni siirtyi tupakointiin tai sekakäyttöön?). Muita vastaväitteitä ovat rajattu otanta (pelkästään rakennustyöläisiä) ja että muiden elintapojen vaikutusta ei ole suljettu pois, niiden mukana alkoholin käyttö ja ravintotottumukset, jotka muiden tutkimusten mukaan voivat olla haimasyövän riskitekijöitä.
Norjalaisessa tutkimuksessa on myös metodologisia puutteita, mistä syystä sitä ei kelpuutettu lainkaan yhteenvetoon nuuskaa ja syöpää käsittelevästä tieteellisestä kirjallisuudesta, jonka Ruotsin SBU:ta vastaava Uuden Seelannin viranomainen äskettäin julkisti (Broadstock et al).
Onko tutkimuksia, jotka puhuvat yhteyttä vastaan?
Kyllä on. Äskettäin julkistetussa ruotsalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa (Rosaar et al 2006) seurattiin yli 20.000 ruotsalaista noin 30 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa ei löydetty mitään yhteyttä nuuskaamisen ja tupakasta johtuvan syövän välillä (haimasyöpä mukaan luettuna).
Perusteeton mediahäly
Tutkijapiireissä on vakiintunut käytäntö, että useiden korkealuokkaisten tutkimusten on päädyttävä yhtäpitäviin ja yksiselitteisiin tuloksiin, ennen kuin on aihetta julkaista yleisiä varoituksia. Myös kahvi, sokeri ja alkoholi ovat tietyissä tutkimuksissa näyttäneet aiheuttavan tilastollisesti varman syöpäriskin lisääntymisen, kun taas toisissa tutkimuksissa, kuten nuuskan tapauksessa, ei ole löydetty mitään yhteyttä. Mitkään tiedotusvälineissä julkaistut hälytykset tai kansalaisille suunnatut varoitukset eivät siis ole perusteltuja - ei näiden tuotteiden eikä nuuskan osalta.
Lars Erik Rutqvist, lääketieteellinen neuvonantaja, Swedish Match AB, professori, aiemmin Huddingessa sijaitsevan Karoliinisen yliopistollisen sairaalan onkologisen klinikan ylilääkäri ja johtaja:
Matkapuhelin:+46 (0)768 - 788 498, sähköposti: 
Freddi Lewin, lääketieteellinen neuvonantaja, Swedish Match North Europe AB, dosentti, aiemmin Huddingessa sijaitsevan Karoliinisen yliopistollisen sairaalan onkologisen klinikan ylilääkäri.
Matkapuhelin: +46 (0)70 - 467 11 91, sähköposti: 
Viitteet:
Boffetta P, Aagnes B, Weiderpass E, Andersen A. Smokeless tobacco use and risk of cancer of the pancreas and other organs. Int J Cancer 2005;114(6):992-5.
Luo J, Ye W, Zendehdel K, Adami J, Adami HO, Boffetta P, Nyren O. Oral use of Swedish moist snuff (snus) and risk for cancer of the mouth, lung, and pancreas in male construction workers: a retrospective cohort study. Lancet. 2007 Jun 16;369(9578):2015-20.
Roosaar A, 2006 Oral mucosal lesions, tobacco use and the long-term outcome in a Swedish population. Thesis, Karolinska institutet, Stockholm Sweden.
Broadstock M. Systematic review of the health effects of modified smokeless tobacco products. New Zealand Health Technology Assessment, NZHTA Report Vol 10, No. 1, Feb 2007.