Nuuskan historia
1400-1500-luvut: Nuuskan varhaishistoria
Eurooppalaiset tulivat ensimmäisen kerran tupakan kanssa tekemisiin 1400-luvun lopulla. Vuonna 1492 Columbus nousi miehistöineen maihin Länsi-Intiassa Hispaniola-nimiselle saarelle (nykyiselle Haitille). He saivat alkuasukkailta lahjoja, muun muassa kuivattuja lehtiä, joita nämä pitivät hyvin arvokkaina.
Columbuksen toisella Amerikan matkalla mukana ollut munkki Ramon Pane törmäsi nuuskan edeltäjään vuonna 1497. Hän näki intiaanipappien vetävän haarukkamaisen putken läpi nenäänsä jotakin jauhetta. Tutkijain mukaan jauheessa oli luultavasti muutakin kuin tupakkaa, mutta itse nuuskaamisesta tuli merkittävä tupakan käyttötapa, kun se tuotiin Eurooppaan.
Espanjalaiset ja portugalilaiset merimiehet toivat tupakkakasvin Eurooppaan. 1500-luvun puolivälissä Lissabonin lääkärit alkoivat käyttää yrttiä lääkkeenä. He uskoivat sen parantavan muun muassa syfilistä ja syöpää. He kasvattivat tupakkaa puutarhoissaan.
Jean Nicot ja nuuskan leviäminen
Tärkeä henkilö nuuskan käytön kehityksessä oli Ranskan Lissabonissa toiminut suurlähettiläs Jean Nicot, jonka nimeä von Linné käytti tupakkakasvin latinalaiseen nimeen (Nicotiana tabacum).
Nicot tutustui 1560-luvulla tupakkakasviin, jota viljeltiin tuolloin Lissabonin puutarhoissa, ja ihastui siihen siinä määrin, että vei muutamia taimia kotiinsa Pariisiin. Kuultuaan Ranskan kuningattaren Katarina de Medicin kärsivän kroonisesta päänsärystä Nicotin kerrotaan antaneen hänelle neuvon hienontaa tupakan lehtiä ja vetää jauhetta nenäänsä. Kuningatar noudatti tätä ohjetta ja päänsärky hävisi. Ihmekuurin ansiosta nuuskasta tuli nopeasti suosittu Ranskan hovipiireissä. Tavallinen kadunmies kuitenkin poltteli piipulla tai pureskeli tupakkaansa.
Koska Pariisi oli kaikkien Euroopan hovien esikuva, ei kestänyt kauan, ennen kuin nenänuuskaa käytettiin muuallakin Euroopassa. 1700-luvulla nenänuuskan käyttö oli välttämättömyys ylhäisön daamien ja herrojen keskuudessa. Hienon 1700-luvun herran varusteisiin kuului nuuskarasia. Sen piti olla kallisarvoinen ja sitä piti käsitellä tarkoin säädetyllä tyylikkyydellä. Rasiat olivat kullasta, hopeasta tai muista jaloista metalleista valmistettuja pieniä mestariteoksia, ja niistä tuli nopeasti yksi suosituimmista lahjaesineistä.
Nenänuuskan häviö
Ranskan vallankumous merkitsi perinteistä nenänuuskaa käyttäneen yläluokan loppua. Tilapäisen nousun nuuska koki suurnuuskaajana tunnetun Napoleonin aikana. Hänen kukistuttuaan nuuskaamisesta tuli kuitenkin vanhanaikaista, ehkä peräti poliittisesti arveluttavaa. Nuuska jäi pois muodista ja nyt valtaan noussut porvarissääty siirtyi sikareihin.
Tupakka Suomessa ja Ruotsissa
1600-luvulla tupakkaa alettiin käyttää Ruotsissa ja Suomessa, joka oli kuulunut Ruotsin valtakuntaan 1300-luvulta lähtien. Aluksi tupakkaa poltettiin piipulla tai pureskeltiin. Myös nenänuuskaa käytettiin. Tupakkaa tuotiin muun muassa Hollannista ja Englannista.
Ensimmäinen maininta nuuskasta Ruotsissa on vuodelta 1637. Eräästä tulliasiakirjasta käy ilmi, että nuuskaa tuotiin Ruotsiin Porvoosta Suomesta.
Seuraavana vuonna, 1638, Ruotsi perusti Delaware-joen varrelle Pohjois-Amerikkaan siirtokunnan. Sen tarkoituksen oli muun muassa tupakan viljely. Siirtokuntaan lähetettiin miehiä ja naisia sekä Ruotsista että Suomesta. Tupakkaa tuotiin Ruotsiin muutamia laivalasteja, mutta siirtokunnasta ei tullut hallituksen kaavailemaa menestystä ja vuonna 1654 hollantilaiset valtasivat sen.
Jotta tupakkakauppa saataisiin hallintaan ja samalla rahaa valtion kassaan, kuningatar Kristina julisti vuonna 1641 ensimmäisen Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvulla olleista neljästä valtion yksinoikeudesta tupakkaan.
Käyttö oli yleistä mantereen kaupungeissa, mutta myös saaristossa. Tämän on rovasti Boetius Murenius merkinnyt muistiinpanoihinsa käydessään vuonna 1652 Ahvenanmaalla.
Tupakkaviljelmät lisääntyvät...
1700-luku oli Ruotsissa ja Suomessa tupakkateollisuuden läpimurtoaikaa. 1700-luvulla monet sodat olivat köyhdyttäneet valtakuntaa. Valtion kassan kartuttamiseksi ja tupakan tuonnin vähentämiseksi Fredrik I päätti vuonna 1724, että koko valtakunnassa piti viljellä tupakkaa, niin että maa olisi sen suhteen omavarainen.
Viljelyä harjoitettaisiin ensisijaisesti kaupungeissa. Jokaista kotitaloutta, joilla oli oma maapalsta, kehotettiin viljelemään kotitarpeiksi. Valtio kannusti ja tuki myös tupakkatehtaiden perustamista. Niitä piti perustaa muutamiin suurimpiin satamakaupunkeihin, aluksi Tukholmaan, Norrköpingiin, Kalmariin,Visbyhyn, Göteborgiin ja Malmöön sekä Suomessa Vaasaan, Turkuun ja Pietarsaareen.
Vuonna 1760 tupakkaa viljeltiin 12 Suomen ja 72 Ruotsin kaupungissa. Samaan aikaan käynnistettiin joukko tehtaita, jotka olivat saaneet kauppakollegion luvan valmistaa poltettavaa ja pureskeltavaa tupakkaa sekä nuuskaa.
...ja tupakkateollisuus kasvaa
Suomen ensimmäinen tupakkatehdas aloitti toimintansa vuonna 1731 Turussa. Vuonna 1762 perustettiin P H Strengbergin tupakkatehdas Pietarsaareen. Siitä tuli Suomen suurin. Kaupungin tupakkaviljelmät toimittivat tehtaalle raakatupakkaa 1860-luvulle saakka, jolloin viljely lopetettiin useiden katovuosien jälkeen.
Ruotsissa aloitti 1700-luvulla toimintansa monta tunnettua yritystä, muun muassa Frans Suell Malmössä v. 1726 ja Petter Swartz Norrköpingissä v. 1752. Nuuskan jauhatukseen myönnettiin satoja lupia.
Uudet nuuskaustavat
Ruotsissa ja Suomessa aluksi kaupunkeihin keskittyneestä tupakan viljelystä tuli maaseutuelinkeino 1800-luvulla. Kotitarveviljely oli yleistä.
1800-luvun alussa nuuskaustavat muuttuivat ja ruotsalaiset alkoivat käyttää nuuskaa huulen alle asetettavana "mällinä". Monet talonpojat, joilla oli oma tupakkaviljelmä, valmistivat itse oman nuuskansa. He jauhoivat tupakan kahvimyllyillään tai omatekoisilla nuuskamyllyillä. Suomen ruotsinkieliset alueet saivat vaikutteita ruotsalaisista tavoista ja myös täällä alettiin käyttää kosteaa nuuskaa. Laajemmalle kostea nuuska levisi Suomessa vasta 1800-luvun lopulla.
Ruotsinvallan loppupuolella v. 1805 Suomessa oli 11 tupakkatehdasta, jotka kaikki valmistivat piipputupakkaa, purutupakkaa ja nuuskaa. Vuonna 1836 tupakkatehtaita oli jäljellä vain kaksi: H Borgström Helsingissä (perustettu 1834) ja P H Strengberg Pietarsaaressa (perustettu 1762). 1840-luvulla tuli kaksi uutta tehdasta: Tollander & Klärichin tupakkatehdas Helsinkiin ja P C Rettigin Turkuun. Molemmat valmistivat piipputupakkaa, nuuskaa ja sikareita. Tollander & Klärich aloitti erikoisuutena tuolloin lähes tuntemattomien savukkeiden valmistuksen.
Teollisuuden uudenaikaistaminen
Vuonna 1851 Strengbergin tehdasta laajennettiin ja uudenaikaistettiin. Nuuskaosasto koneellistettiin ja myös purutupakkaosasto uudenaikaistettiin. "Pietarsaaren nuuska oli ollut, kuten olemme nähneet, korkeassa kurssissa 1700-luvulla ja tehdas valmisti sitä yhä runsaasti. Nuuska ei ollut pelkästään nautintoaine, vaan sitä pidettiin eräillä tahoilla tehokkaana lääkkeenä hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää vastaan", kirjoittaa helsinkiläinen historian professori Oscar Nicula kirjassaan "Strengbergs 1762-1962".
Vuonna 1854 Strengbergin tehtaalla oli tarjota nuuska-asiakkailleen kuusi nuuskalaatua, joista kolme oli nenänuuskaa ja kolme suunuuskaa: Jakobstads rappé, West rappé ja Melange rappé olivat nenänuuskia, kun taas Ordinärt No 1, Ordinärt No 2 ja Ordinärt No 3 olivat suunuuskia.
Nicula kirjoittaa, että "nuuskaan sisältyi hienoksi jauhetun tupakan lisäksi potaskaa, suolaa ja vettä. Nuuskan makuun ei vaikuttanut pelkästään raaka-aineen laatu, vaan myös uusittu hiestysmenettely, jonka hienoksi jauhettu nuuskamassa läpäisi. Kuulu Ljunglöfin nuuska sai makunsa ja arominsa viikon kestävällä pikahiestysmenetelmällä, kun taas muut tehtaat antoivat nuuskamassan hiestyä kolmesta kuuteen kuukautta."
Tässä kuvattu prosessi on uusi tekniikka, jonka nuuskatehtailija Jacob Fredrik Ljunglöf kehitti Tukholmassa 1820-luvulla. Hän oli tunnetun ruotsalaisen kemistin Jöns Jacob Berzeliuksen hyvä ystävä ja sai luultavasti apua nuuskan hiestysmenetelmän kehittämisessä, niin että tuoreen nuuskan valmistus kesti nyt vain viikon. Ljunglöfin nuuskatehdas oli Euroopan suurin nuuskan valmistaja, kun Ruotsi otti käyttöön tupakkamonopolin vuonna 1915 ja valtio lunasti tehtaan haltuunsa.
1870-luvulla Borgströmin firman nuuska oli suosittua Tampereella, jossa monet tehdastyöläiset olivat opetelleet nuuskaamaan. He käyttivät eniten Ordinärt N 1 -merkkistä suunuuskaa. Uusi tamperelainen Virginia-niminen nuuskatehdas aloitti vuonna 1898 taistelun nuuskamarkkinoista. Silloin suurin tuottaja Strengberg laski markkinoille tähtinuuskansa (Stjärnsnus) ja kilpaili sen avulla Virginian ulos markkinoilta. Kun Borgström v. 1906 lopetti toimintansa, Strengberg osti tehtaan ja jatkoi entisen kilpailijansa nuuskamerkkien valmistusta.
Venäläisiä vaikutteita
Venäjän vallan (18091917) alussa hallitus yritti kannustaa kotimaista tupakkateollisuutta, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Suomen tupakkateollisuus, jonka tuotanto perustui omiin tupakkaviljelmiin, joutui kovaan kilpailuun mittavan tullittoman venäläisen tupakan tuonnin kanssa. Kaikki muu tuontitupakka oli tullinalaista. 1850-luvulla aloitettiin venäläisten paperossien (savukkeiden) tuonti. Nekin olivat tullittomia ja tuonti kasvoi vuosi vuodelta. Tästä syystä suomalaiset tupakkatehtaat alkoivat valmistaa omia savukkeita ja ryhtyivät näin kilpailemaan venäläisten kanssa. Aluksi savukkeet tehtiin käsin, mutta vuonna 1859 valmistettiin ensimmäiset suomalaiset savukkeet tehdasmaisesti.
1800-luvun puolivälissä vallinneista tupakankäyttötavoista professori S I Baranoffski (Suomen väestöolosuhteet, 1850) antaa seuraavat tiedot: "Tupakkaa käytetään Suomessa kolmella tavalla; sitä poltetaan, nuuskataan tai pureskellaan."
Savukkeista tuli kuitenkin yhä suositumpia ja noin 1880-luvulla savukkeiden poltto oli yleistä koko maassa. Suomi ei ollut vain Pohjoismaiden ensimmäinen savukkeiden valmistaja, vaan yksi Euroopan ensimmäisiä.
Vuoden 1908 aikoihin nuuskaa valmisti kaksi tehdasta; Strengberg ja W Falk & Co.
Nuuska 1800- ja 1900-luvuilla
Tupakan kulutus jatkui Suomessa samankaltaisena kuin Ruotsissa myös Venäjän vallan aikana vuodesta 1809 aina 1800-luvun puoliväliin, jolloin piipputupakka ja purutupakka vähenivät. Nuuskaaminen lisääntyi vuoteen 1925 saakka, jolloin se käsitti 3 prosenttia markkinoista. Venäjän vaikutus ilmeni aikaisin alkaneena savukkeiden tuontina ja sittemmin omana savukkeiden valmistuksena. 1920-luvulta alkaen savukkeet vastasivat 70 prosenttia markkinoista ja vuonna 1950 osuus oli kokonaista 80 prosenttia. Nuuska oli yhä jäljellä vuonna 1950, joskin vähäisessä määrin.
Strengberg siirtyi Oy Rettigin omistukseen vuonna 1976. 90-luvulla tehtaan osti tupakkayritys R J Reynold, joka sittemmin myi sen Swedish Matchille. Tehdas lakkautettiin vuonna 1998.
Nuuska nykyaikana
Ruotsissa nuuskan suosio alkoi lisääntyä jälleen 1960-luvun lopulla, kun savukkeiden polttoon liittyvät terveysriskit huomioitiin useissa raporteissa. 1970-luvulla esiteltiin ensimmäinen annosnuuska, josta tuli merkittävä askel laajemman kuluttajakunnan piiriin. Sen jälkeen myyntikäyrä on ollut nousussa. EU hyväksyi v. 1992 direktiivin, joka kielsi kaiken "suussa käytettävän tupakan lukuun ottamatta poltettavaksi tai pureskeltavaksi tarkoitettua" mikä tarkoittaa nuuskaa myynnin jäsenmaissa (lue lisää osiosta "Nuuska EU:ssa").
Ruotsin käydessä jäsenyysneuvotteluja v. 1994 ruotsalaiset neuvottelijoita saivat nk. pysyvän poikkeusluvan, niin että nuuskan käyttö voi jatkua Ruotsissa kuten ennenkin v. 1995 tapahtuneen liittymisen jälkeen. Ruotsi joutui kuitenkin luopumaan nuuskan viennistä muihin jäsenmaihin.
Suomi kävi jäsenyysneuvottelunsa samaan aikaan kuin Ruotsi. Suomen neuvotteluvaltuuskunta piti kuitenkin muita asioita nuuskaa tärkeämpinä, suhteellisen laajalle levinneestä nuuskan käytöstä huolimatta. Näin ollen nuuskan myynti Suomen maaperällä kiellettiin, kun maa liittyi EU:n jäseneksi v. 1995. Suomeen saa kuitenkin tuoda nuuskaa omaa käyttöä varten. Suomessa lasketaan olevan n. 80.000 nuuskaajaa (lue lisää osiosta "Nuuskaaminen ja tupakointi numeroiden valossa").
Ruotsissa nuuskan käyttäjiä on yli miljoona, puolet heistä entisiä tupakoijia. Käyttö on myös ylittänyt perinteiset sukupuolirajat. Lähes viidennes nuuskaajista on naisia.